JK-18-19-20, DVR-19, SVKLRM-19, SRM-20, PMM-21, VMR-22, VMM-22
Melik Boorchin Oghab Nox Infinita
(Ghobad, imp. Iran x Qushabee of Boorchin, imp. Iran)
s. 22.5.2016
Kasv. MaryBeth Rogers, USA
Keväällä 2016 lähestyin MaryBeth Rogersia (Melik) sillä kuuluisalla, viattomalla viestillä, jonka useimmat meistä tietävät. Tästä alkoi kirjeenvaihto, joka johti lentolippujen varaamiseen ja tämän vähän toisenlaisen häämatkamme suunnitteluun. Ummikot ulkomailla-hengessä pakkasimme laukkumme, jaoimme koiralauman pitkin Suomea, veimme poikamme mummin ja papan hoiviin ja lähdimme lentämään kohti Washingtonia. Lentokentällä meitä odotti mitä sydämellisin ja iloisin ihminen, joka avasi kotinsa ovet meille Kiitospäivänä ja pääsimme suoraan osaksi varsin amerikkalaisia tapoja ja perinteitä. Vaalea, kuvankaunis Oghab tervehti meitä iloisesti häntä heiluen ja kiipesi Arton syliin välittömästi tämän nähtyään. Sen jälkeen ei Oghab taakseen katsonut, se oli selvästi tavannut perheensä ja keskittyi koko kyläilymme ajan valtaamaan syliämme sohvalla ja huolehtimaan siitä etteivät sisaruksensa saisi meiltä liiallista huomiota. MaryBeth, joka oli valinnut alunperin Oghabin jäämään kotiin, oli
Vierailumme aikana saimme tavata valtavan määrän koiria ja monia paikallisia saluki-ihmisiä. Erityisen ilahduttavaa oli tavata Oghabin vanhemmat, jotka molemmat olivat erittäin hurmaavia, luottavaisia, itsevarmoja ja ulospäinsuuntautuneita salukeja. Oghab itse, kuin myös kaikki sisaruksensa, osoittivat jo nuorina poikkeuksellista itsevarmuutta ja henkistä tasapainoa, jota arvostamme salukissa korkealle. Käsitys Oghabista ei ole muuttunut yhteiselomme varrella. Päinvastoin, se vahvistuu joka kerta, kun näemme miten nopeasti se omaksuu uusia asioita ja kohtaa ne epäröimättä. Oghabilla on lisäksi huomattavan korkea vietti ja se toimii väkevällä itsevarmuudella ryhmässä. Valtavan nopeassa ajassa se sujahti osaksi laumaamme, kuin olisi siihen aina kuulunut. Viitta vaille kaksivuotiaana Oghab otti hiljaisella itsevarmuudellaan johtajan paikan laumassamme ja heiluttaakin tahtipuikkoa lempeydellä ja ymmärtäväisyydellä.
s. 22.5.2016
Kasv. MaryBeth Rogers, USA
Kun tupa on järjellä ajatellen täysi ja eteen astelee jotain niin vastustamatonta, kuin mahdollisuus hakea Suomeen kauneimpien näkemiemme iranilaisten salukien jälkeläinen, alkaa vääjäämättä suuri järjen ja tunteen taisto. Tämä on kertomus Oghabista. Koirasta, joka toi kotiimme palan kauneinta Irania, elämäämme uusia läheisiä ystävä ja roppakaupalla iloa.
Keväällä 2016 lähestyin MaryBeth Rogersia (Melik) sillä kuuluisalla, viattomalla viestillä, jonka useimmat meistä tietävät. Tästä alkoi kirjeenvaihto, joka johti lentolippujen varaamiseen ja tämän vähän toisenlaisen häämatkamme suunnitteluun. Ummikot ulkomailla-hengessä pakkasimme laukkumme, jaoimme koiralauman pitkin Suomea, veimme poikamme mummin ja papan hoiviin ja lähdimme lentämään kohti Washingtonia. Lentokentällä meitä odotti mitä sydämellisin ja iloisin ihminen, joka avasi kotinsa ovet meille Kiitospäivänä ja pääsimme suoraan osaksi varsin amerikkalaisia tapoja ja perinteitä. Vaalea, kuvankaunis Oghab tervehti meitä iloisesti häntä heiluen ja kiipesi Arton syliin välittömästi tämän nähtyään. Sen jälkeen ei Oghab taakseen katsonut, se oli selvästi tavannut perheensä ja keskittyi koko kyläilymme ajan valtaamaan syliämme sohvalla ja huolehtimaan siitä etteivät sisaruksensa saisi meiltä liiallista huomiota. MaryBeth, joka oli valinnut alunperin Oghabin jäämään kotiin, oli
ilahtu-nut siitä, miten Oghab suhtautui meihin. Vaikka Oghab oli MaryBethin suosikki, osoitti hän Oghabin meille kertoen, ettei voisi lähettää mukaamme mitään muuta kuin parhaan koiran, jonka hän voi tarjota. Olimme enemmän kuin kiitollisia, sillä jos olisimme valinneet pennun itsenäisesti, olisi se ollut Oghab.
Vierailumme aikana saimme tavata valtavan määrän koiria ja monia paikallisia saluki-ihmisiä. Erityisen ilahduttavaa oli tavata Oghabin vanhemmat, jotka molemmat olivat erittäin hurmaavia, luottavaisia, itsevarmoja ja ulospäinsuuntautuneita salukeja. Oghab itse, kuin myös kaikki sisaruksensa, osoittivat jo nuorina poikkeuksellista itsevarmuutta ja henkistä tasapainoa, jota arvostamme salukissa korkealle. Käsitys Oghabista ei ole muuttunut yhteiselomme varrella. Päinvastoin, se vahvistuu joka kerta, kun näemme miten nopeasti se omaksuu uusia asioita ja kohtaa ne epäröimättä. Oghabilla on lisäksi huomattavan korkea vietti ja se toimii väkevällä itsevarmuudella ryhmässä. Valtavan nopeassa ajassa se sujahti osaksi laumaamme, kuin olisi siihen aina kuulunut. Viitta vaille kaksivuotiaana Oghab otti hiljaisella itsevarmuudellaan johtajan paikan laumassamme ja heiluttaakin tahtipuikkoa lempeydellä ja ymmärtäväisyydellä.
Oghabin rotuunottoprosessi eteni erittäin sujuvasti ja saimme kaikkiin kysymyksiimme nopeasti vas tauksia niin Salukikerholta, kuin Suomen Kennelliitoltakin.Olemme iloisia voidessamme kantaa oman kortemme kekoon salukin monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Harrastuksissa Oghab on osoittanut kiistämättömästi omaavansa niin nopeutta, kuin kestävyyttäkin. Henkiset harrastusominaisuudet Oghabilla ovat myös omaa luokkaansa, sen hermot ja paineensietokyky ovat rautaa.
Harrastuksissa Oghab on osoittanut kiistämättömästi omaavansa niin nopeutta, kuin kestävyyttäkin. Henkiset harrastusominaisuudet Oghabilla ovat myös omaa luokkaansa, sen hermot ja paineensietokyky ovat rautaa.