Kuva: Marc Goetstouwers
Ratajuoksun maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 1.-3.9.2018 Belgiassa, Awansissa. Suomesta kilpailuun ilmoitettiin 33 koiran joukkue, joista salukeja oli tällä kertaa 3 kappaletta.
Konkareilta saamiemme vinkkien mukaan pakkasimme laukkuhin täydet sadevarusteet, mutta sää hellikin meitä koko viikonlopun. Salukien kilpailupäivänä nautimme tavallisesta, Suomen kesän lämpimän päivän ilmasta, eikä lämpötila kohonnutkaan kertaakaan tuskastuttavan korkeaksi.
Vain niukasti, jos ollenkaan kallistettu rata heitti tottumattomat koirat herkästi kaarteessa radan ulkolaidalle. Myös pysätysalue, eli radan reunassa ollut "hiekkalaatikko", jonne viehe kiskolta heitettiin, oli outo juttu useille koirille. Pysäytysalue itsessään oli mainio keksintö, pehmeään hiekkaan oli koirien hyvä sukeltaa ja ne olivat siitä helposti koppaajien poimittavissa.
Taso oli odotusten mukaan erittäin korkealla, kuten Euroopan radoilla tavallista on. Kilpailijat niin uroksissa kuin nartuissa ovat kovahermoisia, eikä pohjolasta matkaavilla haastajilla ole varaa arpomiseen, ihmettelyyn, tai epäröintiin. Pään pitää olla kunnossa, jos mielii kestää sen paineen, joka MM- ja EM-radoilla odottaa.
Itse salukien suoritukset olivat mielenkiintoista seurattavaa. Suomen kauden kärkiaikoja juossut Oghab oli tilastoaikoja vertailtaessa kilpailuun ilmoitettujen urosten toiseksi nopein. Oghab onnistui juoksemaan urosten nopeimman ajan molemmilla aikajuoksukierroksilla ja menikin finaaliin ykkösmanttelilla! Nuorelta, ensimmäistä kauttaan juoksevalta koiralta suoritus oli jo tässä vaiheessa käsittämätön. Oghabin lisäksi urosten finaaliin suoriutui liuta jo paljon nähneitä, kokeneita, varmoja, vanhempia uroksia, joista viisi nopeinta olivat vain puolen sekunnin sisällä toisistaan.
Kuva: Marc Goetstouwers
Urosten finaalilähtö oli trillerimäisen jännittävä! Kuusi urosta pisteli tassua toisen eteen painaen aivan sumpussa ensimmäiseen kaarteeseen, jossa kärkikolmikko alkoi erkaantua muista. Oghab sinni sitkeästi vaaleiden von Iransamin W-veljesten välissä, kunnes päätti hypätä ulos ja yrittää sitä kautta ohi. Todettuaan sen huonoksi ratkaisuksi, siirtyi Oghab takaisin W-veljesten väliin ja kun viimeisen kaarteen jälkeen kilpurit levittäytyvät koko radan leveydelle, kiihdytti Oghab vauhtian ja päätyi Maailmanmestariksi vain 0,007s erolla toiseksi tulleeseen Walan von Iransamiin. Finaani oli niin tiukka kilpailu, ettei kukaan lopulta tuntunut tietävän, kuka voitti. Siirryttyämme radan keskialueelle odottamaan palkintojenjakoa, kasvoi jännitys maksimaaliseksi. Olinhan onnistunut kilpailuttamaan nuorukaisemme MM-finaalissa täysin tyynenä, imien muistoihini ääniä ja tunnelmia jokaisesta hetkestä nauttien. Fiilisten summaaminen näin jälkikäteen on täysin mahdotonta, mutta sen voin sanoa että Maammelaulua kuuntelemenne tuskin koskaan enää itkemättä. Voimakasta herkistymistä aiheuttavat myös videot ja kuvat reissusta :)
Suomen joukkueessa vallitsi upea yhteishenki, mikä mahdollisti myös sen, että pystyimme lähettämään lauantain finaalilähdöistä livekuvaa Facebookiin ja kotikatsomoon. Tekniikka toimi ja suosi myös etäjännittäjiä ja voi sitä viestien määrää, mikä puhelimessani odotti, kun vihdoin illalla sain sen takaisin käteeni! Ei jäänyt epäselväksi, kuinka suuri porukka suomalaisia vinttikoiraharrastajia ja ystäviämme oli tietämättämme ollut linjoilla kannustamassa Oghabia MM-finaalissa.
Belgia onnistui järjestämään kilpailuttajan näkökulmasta erittäin onnistuneet ja toimivat ratajuoksun arvokilpailut. Huolimatta siitä, että monesti jouduimme muistuttamaan itsellemme että Belgiassa kaikki on mahdollista, lähtisimme milloin tahansa uudelleen Awansin radalle. Kiitos Annahoivaa.fi:lle avusta ja tuesta tämänkin reissun aikana!
Ja ettei tarinointi tähän loppuisi, lienee enemmän kuin aiheellista kertoa kasvattimme Saphiran (Nox Infinita Anas Discors) edesottamuksista. Saphira osallistui juhannuksena Tanskassa järjestettyihin vinttikoirien maastojuoksun Euroopanmestaruuskilpailuihin nuoren omistajansa Mari-Anne Naarmisen luotsaamana. Saphira räjäyttikin potin voittamalla salukinarttujen vuoden 2018 EMM-kilpailuin! Onnittelut vielä kertaalleen Valkolan suuntaan :)
Kuva: Anne-Mari Naarminen
