Olen kertakaikkiaan hävettävän huono päivittämään näitä tekstejä silloin, kun tapahtumat vielä ovat tuoreessa muistissa ja edes jokseenkin ajankohtaisia. Koska jotain pitää kuitenkin muistiin tännekin laittaa, niin mennään sitten karkeasti faktat edellä ilman suurempia selontekoja.
SMM-19 kilpailu juostiin Vöyrillä 17.8. Ilma oli vaihteleva, juoksut saatiin juosta sateettomalla pellolla, mutta kuurot kyllä takasivat sen että vetistä oli ja loppupäivää kohden sade yltyikin rankasti. Oghab juoksi toista vuotta putkeen Suomen maastomestariksi Best In Field pistein ja sai samalla viimeisen, valioitumiseen oikeuttavan maastosertinsä. Ketterää, nopeaa ja tehokkaan näköisesti etenevää juoksijaa oli ilo seurata molemmilla radoilla. Finaalin saimme taas juosta A-pentujemme serkkupojan Terhon (Yuzak Azadbeh) kanssa ja kyllä oli jälleen kerran pojilla tiukka vääntö, kumpi ehtii vieheelle ensin. Totisia muovisteja ovat nämä sankarit!
Tämän kisan jälkeen laskeuduimme odottelemaan matkaamme Saksaan. Gelsenkircheniin saavuimme kisaviikon torstaina 5.9., mikä tarjosi meille hyvin aikaa tutustua kisa-alueeseen ja asettua aloillemme ennen lauantain koitosta. Itse kilpailu eteni sujuvasti ja nopeasti. Ensimmäisessä aikajuoksussaan Oghab jäi ensimmäisessä kaarteessan kiskon ja kaverin väliin ja näytti kompuroivan johonkin, mutta kiri takaa uuteen nousuun ja päästeli maaliviivan yli ensimmäisenä. Toisessa aikajuoksussa oli enemmän tilaa ja suuremmat nopeuserot ja Oghab päätyikin ERM-finaaliin punaisella ykkösmanttelilla päivän nopeimpana salukiuroksena. Finaalissa meillä kilpailuttajilla oli huikean hyvä meininki! Kaikkia jännitti, mutta kaikilla oli hauskaa ja höpöttelimme levottomasti keskenämme. Itse finaali oli taas kaunista katseltavaa. Kuusi urosta painoi menemään täysin omaan tekemiseensä keskittyen. Oghab onnistui pääsemään piikkipaikalle jo ennen ensimmäistä kaarretta, piti paikkansa suvereenisti ja ylitti maaliviivan ensimmäisenä selkeällä ykköspaikalla.
Kansainvälisen mestaruuden voittaminen toista vuotta putkeen on asia, jota en ihan vieläkään osaa käsitellä hämmentymättä. Oghabin kanssa on ilo harrastaa ja onnellisimmillani olen saadessani radalta pois ehjän ja nopeasti palautuvan, hyväntuulisen koiran. Koitan syksyn aikana yrittää kirjoittaa matkasta pitemmänkin raportin, nimittäin hauskoja muistoja saatiin kokemuskoriin ihan jo pelkän matkanteon aikana :D Kiitos vielä Liinalle matkaseurasta ja avusta!
Loppukaudesta Oghab juoksi toistamiseen nimiinsä myös Juoksukuninkaan tittelin voittaen kyseisen kilpailun Kaupissa. Keli oli silloinkin vaihteleva, mutta hyvä seura ja huonot vitsit pitivät tunnelman katossa aamusta iltaan :)
Kauden päätös juostiin perinteisesti Hailuodossa 20.10., eikä meidän taloudesta ollut tälläkään kertaa edustusta. Sen sijaan A-pentueesta Saphira, Nox Infinita Anas Discors juoksi narttujen sarjassa komeasti toiselle sijalle saavuttaen samalla viidennen sertinsä ja valmistui kertarytinällä Suomen, Tanskan ja Viron maastovalioksi! Onnea Mari-Anne ja Saphira!